[I]
Kuin kukan tuoksu,
aaltojen juoksu
niin häviät pois, ihminen.
Ah’ kuni hiljaa
kosketti viljaa
tuulen henkäys yöllinen,
huoaten haipuin,
jäljettä vaipuin,
niin menet, niin menet, ihminen,
elämän rantaan,
erämaan santaan
hetkeks vain telttasi rakentaen.
Kääntyvät tähdet -
pois, pois jo lähdet.
Minne, minne, oi ihminen?
Lauri Pohjanpää [I]
En stor tröstekram till dig!